Harjoitusvaellus, let’s go!

Perjantaina 28 urheaa talviretkeilijää lähti Karkusta ja suunta oli Seitsemisen Kansallispuisto. Kolme päivää hiihtämistä ja ahkion kiskontaa oli siis edessä. Harjoitusvaellus, let’s go!

Ahkiot, jotka oli pakattu jo edellisenä iltana lastattiin bussiin ja lähdettiin matkaan. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua kun vihdoin pääsimme määränpäähämme Seitsemisen Luontokeskukselle, jonka parkkipaikalta seikkailumme alkaisi.

Suurimman seikkailun reissusta teki helposti itselleen. Väkisinkin mielessä pyöri matkalla ajatukset ”onko nyt kaikki mukana, selviänkö mä, tuleeko kylmä, kuuma, joka paikkaan sattuu jne”. Luotto varusteisiin oli kuitenkin melko kova, joka lisäsi uskoa selviytymiseen. Tosiaan sukset olivat olleet jalassa viimeksi ala-asteella ja fiilikset hiihtämisen suhteen olivat luokkaa ’ei tapahdu!’. En muutenkaan ole ollut mikään innokas talviretkeilijä. Lähtöhohdat olivat siis viimeisen päälle, mutta avoimin mielin kuitenkin oppimaan uutta!

Sukset jalkaan, ahkio perään ja menoksi! Ja ai että mitkä ahaa-elämykset jo alkumatkasta. Mieleen tuli nopeasti ajatus ’miksi en ole kokeillut tätä jo aiemmin’, no siksi kun olen tietämättömyyttäni vaan päättänyt, että hiihtäminen ei voi olla kivaa ja that’s it. Mutta oli se! Se, että jatkuisiko hauskuus vai kääntyisikö meininki ärräpäiden puolelle, jäi vielä nähtäväksi.

Parkkipaikalta oli ensin jyrkkä mäki alas, jonka jälkeen vähän matkaa pitkospuita pitkin tallustimme viereisen lammen jäälle laittamaan vermeet kondikseen. Siitä sitten lähdimme letkassa matkaan ja eipä aikaakaan kun koitti ensimmäinen tauko ja sehän olikin sopivasti lounasaika. Kävipä näppärästi kun vähän jo hiukoi autossa istumisen jälkeen.

Lounaaksi valikoitui curry-kanaa riisillä ja oli kyllä hyvää. Ensimmäinen opetus tuli jo ensimmäisellä hiihtopätkällä kun olin pöljänä lähtenyt hiihtämään untuvatakki kuoritakin alla bussilta…kuumahan siinä tuli, mutta opinpahan kerrasta kantapään kautta tämänkin asian, että se untsikka on liikaa tuollaisissa pikku pakkasissa hiihdellessä. Koko viikonlopun alhaisin lämpötila taisi kuulemani mukaan olla -8 astetta.

Letkassa, noin 150 metriä pitkässä letkassa sitten hiihdettiin, hiihdettiin ja hiihdettiin…tahti oli hyvin verkkainen, eikä hiki päässyt tulemaan. Ennemminkin piti taistella kylmettymistä vastaan ja koittaa pitää itsensä liikkeessä ja lämpimänä. Onneksi sopiva vauhti löytyi viimeisille kilometreille, eikä tarvinnut niin paljoa pysähdellä ja lämpö säilyi. Kun matkaa oli kulunut about 14-15km päästiin ensimmäisen yön leiripaikalle Saari-Soljaselle.

Varusteista sen verran pakko mainita (niistä tulee juttu erikseen ennen tai jälkeen UKK-reissun), että saatiin viikonlopuksi Treelinelta testiin OAC KAR UC liukulumikengät ja olihan pätevät kapineet! Itse hiihtelin niillä palttiarallaa 15km ja kyllä tuntuivat päteviltä. Erityisesti umpisessa aivan taivaallinen keksintö. Eikä edes ahkio perässä ahdistanut yhtään.

Monella muullakin sukset olivat jalassa ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja ilta menikin tulilla istuskellen porukalla ensifiiliksiä jakaessa, makkaraa paistellessa ja tarinoita kuunnellessa. Vallan mukavaa ja todella tunnen löytäneen paikkani. Loppukuussa alkavasta talvivaelluksesta tulee vielä kaikkien aikojen reissu. Niin hyvä ryhmä on kasassa.

Perjantaina illasta tuli tieto, että kympiltä lähtö aamulla. Helppo ja rento aamu siis kun ei tarvitse kukonlaulun aikaan nousta. Nukuin vähän huonosti ja olinkin jo ennen herätyskellon soittoa hereillä. Ensimmäisenä kömmin sen verran ulos makuupussista, että laitoin trangian pöhisemään absidiin ja takas lämpimään makuupussiin hetkeksi odottelemaan, jotta trangia tekee tehtävänsä. Senhän se tekikin, lämmitti telttaa mukavasti ja pääsin aamukahvin keittoon. Siihen päälle vielä aamupalaksi lämminkuppi ja ruisleipää metukalla. Siinä aamupalaa syödessä oli kiva kuunnella heräilevää telttakylää ja keittimien pöhinää kuului ympäriltä.

Aamupalan jälkeen sitten kaikessa rauhassa kävin kävelemässä itseni lämpimäksi kysellen muiden aamun kuulumisia ja miten nukutti, sekä ulkoilutin dronea hetken todetakseni, että niin kostealla kelillä aika holtitonta puuhaa kun sumu jäätyi lapoihin ja oli tehtävä suorastaan pakkolasku. Onneksi mitään ei sattunut ja kopteri säilyi ehjänä. Pikkuhiljaa oli kuitenkin keskityttävä kamppeiden nippuun laittamiseen ja ahkion pakkaamiseen. Elettiin siis lauantai aamua ja keli oli sumuinen ja kostea. Mutta eipä aikaakaan kun ahkio oli jo köytetty perään roikkumaan ja sukset osoittivat menosuuntaan.

Seuraava yöpaikka olisi Iso Kivijärven rannalla, joten matkaan lähdettiin. Ja sehän kävikin äkkiä. Kymmeneltä lähdettiin matkaan, lounastauko oli puolen päivän aikoihin ja kolmen aikoihin oltiinkin jo perillä tuulisella Iso Kivijärven rannalla mihin telttakylä perustettiin. Tuli itselle vähän yllätyksenä kun oli jostain syystä mennyt ihan ohi, että siihen jäämme yöksi ja luulin, että on vaan tauon paikka 😀 Matka meni siis jokseenkin leppoisasti. Etapeilla myöskin harjoiteltiin UKK-puistoa varten opastamista, polun avaamista, viestintää jne käytäntöjä, mitä sitten ihan tositoimissa päästään tekemään viikon ajan.

Siinä olikin sitten hyvin aikaa käydä vähän kamppeita läpi, istuskella nuotiolla ja rupatella mukavia erätovereiden kanssa. Myöskin varustevertailua ja vinkkejä päästiin jakamaan, mistä on varmasti monelle hyötyä. Itselle päätyi hankintalistalle erätoveri Alin käytössä ollut kattila. Tai ei siis juri se kattila, vaan ihan kaupasta sen meinaan hankkia 😀

Varusteita tuli viikonlopun aikana testattua enemmänkin, eikä suureksi ilokseni suurta kauppalistaa kertynyt 🙂

Ensimmäistä kertaa meikäläisen reissuilla mukana oli myös kuvauskopteri, jolla koitin välillä kuvailla, mutta luontoäiti ei kovin suotuisia kelejä siihen suonut, joten vähiin jäi. Mutta jotain kuitenkin sain taltioitua ja kokemusta tuli jos ei muuta 🙂

Ilta meni tosiaan siinä tulistellessa, mutta melko aikaisin kutsui makuupussi lämmittäjää ja oli aika käydä yöpuulle. Raitis ilma oli tehnyt tehtävänsä ja Iso Kivijärven ranta hiljeni. Enää tuuli humisi mukavasti teltan liepeitä lepattaen. Siellä täällä saattoi vielä kuulla jotain äännähdyksiä, kuorsausta ja sen sellaista. Lähtö olisi aamulla puoli kymmeneltä, joten taas sai nukkua vallan hyvät yöunet.

Siinä illalla ja kauan ennen makuupussiin kömpimistä mietin, että pitäskös käydä tekemässä pikku hiihtolenkki, että saa kropan lämpimäksi. En käynyt, vaan sen sijaan tein polttopuita saadakseni lämpöä. Nukkumaan mennessä kaikki oli hyvin ja oli lämmin, jopa pieni hiki tuli kun kömmin makuupussiin. Heräsin aamuyöstä ja totesin, että reidet ovat viileät. Se ainoa ruumiinosa, jonka tiesin jääneen kylmäksi illan jumpan jäljiltä. UKK-puistossa pitää siis muistaa liikkua kroppa lämpimäksi ennen nukkumaan menemistä.

Nukuin kuitenkin hyvin ja lämpimästä makuupussista ei olis malttanut nousta, mutta noustavahan se oli ja ryhdyttävä kahvin keittoon. Samat rutiinit eli trangia tulille, kahvi, lämminkuppi ja ruisleipä. Niillä lähti kyllä hyvin aamu käyntiin tälläkin kertaa. Pieni kävelylenkki lämmikkeeksi ja sitten vasta keskittyminen taas pakkailuun ja matkan jatkamiseen. Matka ei olisikaan enää minkään moinen ja bussille päästäisiin reilussa parissa tunnissa lounastauon kera. Parkkikselle päästiinkin kivuttomasti ja luontokeskukselta oli tietenkin haettava kuppi kahvia. Ahkiot ja erätoverit lastattiin bussiin ja kohti Karkkua. Harjoitusvaellus oli takana ja iloinen mieli oli itse kullakin.

Omalta osaltani reissu huipentui siihen kun ahkiot oli purettu ja kamat kuivumassa. Erätoverit lähtivät yksitellen kotia kohti, mutta minä poikapa jäin Mäkipäähän, eli koulun majoitustiloihin vielä yöksi. Tämä suurilta osin siksi, että oli mahdollisuus mennä puusaunaan reissun päätteeksi. Erätoveri Jari, joka ei harjoitusvaelluksella ollut, mutta oli tulossa koululle ja muisti, että olen jäämässä yöksi, soitti ja ilmoittautui saunaseuraksi. Sehän passasi ja hyvät oli löylyt 🙂